The stars were burning so bright, the sun was out 'til midnight - I say we lose control

Joo olin siellä Keuruun musiikkileirillä kahella edeltävällä viikolla. Ja nyt on sellanen juttu että

voin rehellisesti sanoo - parhaat peräkkäiset 10 päivää mitä oon tähän astisesta elämästäni varmaa eläny.

Oon nauranu nii paljo et vatsalihakset on järjettömän kipeet, ja itkeny nii et silmiin sattuu.

Enkä vaihtais sekuntiakaa.

Ikävöin jo nyt ihmisiä, paikkaa, niitä öitä, niitä konsertteja, harjotuksia, opettajia, ruokaa,

sitä hirveetä suihkuverhoo, jokapäiväistä irtokarkkipussii, Sannin kukkaseppelettä, 7-huonetta,

korttipeli-iltoja toisis huoneissa, eri murteita, Löytötexiä, Cosmopolitansohvia, paskoja pingismailoja

ja niitä juttuja joita kukaan muu ku me ei ymmärretä. En tiiä miten tuun kestään vuoden ilman kaikkia

niitä ihania ihmisiä.

Täst postauksesta on tulossa tosi massiivinen koska kuvia on joku päälle nelkytä ja

kerrottavaaki on liikaa. Tosin en usko et pystyn muotoilemaan fiiliksiä ja onnen hetkiä sanoiks,

enkä naurunpyrskähdyksiä enkä musiikin virtaamista enkä halaamisen puristusta enkä

tanssimisen repivää tunnetta. Mut voin yrittää silti kertoa jotain. Mua itkettää vähän. Tai paljon,

aika hirveen paljon ku aattelen etten oikeesti nää niitä ihmisiä vuoteen. Siis vuoteen. Noni kiva nyt oikeesti

itken täällä ku aloin oikeesti aatteleen tota.

Noniin kerron teille vähän millanen meininki siinä koko hommassa siis oli. Yritän kertoo.

Sinne siis tulee nuorii ympäri suomee, meijät majotetaa Keuruun Yläasteen/lukion luokkahuoneisii

porukalla nukkumaa (tätä parempaa järjestelmää ette voi oikeesti keksii) ja sit ollaa siinä rakennukses

10 päivää. Ja niis luokkahuoneis myös on opetus, ruokailu on ruokalas ja sielt saa lähtee kaupungille

(Lidliin, Siwaan tai K Supermarkettiin koska muita kauppoi siel ei oo XD).

 Siel opiskellaan  siis soittimien soittamista, ja jos oot klassisen soittimen soittaja ni joudut yksityistuntien lisäks orkesterii ja jos soitat bändisoitinta ni joudut bändii. Sen lisäks voit ottaa jotai ylimääräsii

esim. lauluyhtyeen, stagen (näytelmähommelin), kuoron tai vaik sävellyspajan. Ja ku kaikkien

tunnit on joskus kuudelta loppunu ni sit meijät viedää konserttii tai meijän annetaa chillailla siel

koululla kavereitten kaa. 

Ja illal käydää suihkussa konsertin jälkee ja sit mennää niihi luokkiin nukkumaa, pienil (alle -02) on

hiljasuus klo 22 ja isommil klo 23.

Sain nii paljonihania uusia tuttavuuksia sieltä. Ja nyt kaikki on jossain kaukana poissa.
Ja en voi puhuu niille kasvokkain ennenku on kulunu 342 päivää.
Oon iha rikki.

Enkä tullu ees aatelleeks sitä etten näkis niitä vuotee ennenku kahtena vikana päivänä
alettii iha porukalla puhuu siitä. Aarni ja Janne sano ettei ne tuu enää sinne (tosin me painostettii
niit nii paljo et ny ne on luvannu tulevansa sittenki) ja vuosi tuntuu järjettömän pitkältä. En osannu
ees kunnolla nauttii niitten maailman ihanimpien seurasta leirin alussa ja lopussa toivoin et se koko leiri
ois kestäny viel toiset kymmenen päivää. Viimeistäänki discossa oli kaikil sellanen "eiks tää vois
kestää viel pari tuntii lisää"-fiilis ja kirkos sit lähtöpäivänä esityksen jälkee ainaki puolet itki,
mukaan lukien mä.

Futispeli, zumbaa, venyttelyä. Me taistellaan veltoilla käsillä, Venla kertoo että
mä oon pökäle ja ihmisillä on kainalotissit. Iha oikeesti, tää huumorin taju laskee ku lehmän
HÄNTÄ. Ja Juuni souti sillä. Juuri niin, sillä. En osunu rikkinäiseen pingispalloon kertaakaa,
jogurttia ei oikeesti kannata juoda. Kyl piste. Matul stondaa piste. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan.

Julmaakin julmemmat valvojat tuli häätämään meidät pois poikien huoneesta jo viittä minuuttia
aikasemmin ku ois pitäny, ja tapeltiin aina se viis minuuttia ja sitte lähettiin ihan suosiolla.
Rämön ällö lima jolla se paisko Snadia, korttipelit joista en tajunnu mitää ja Veikka kaato kokista
Snadin päälle. Ja aina ne valvojat tuli liian aikasin.
Jätkät soitti siel huoneessa kitaraa. Janne kerto meille tarinoita ja me oltiin sen oppipoikia nuotiolla.

Siis kello on kohta kaks, mul on järjettömästi viel kuvii, pitäs nähä huomenna Gabrielii.
Sepataan meijän leiriläisten yhteises ryhmächatis eikä mistää tuu mitää.

KUULKAA! JOS ETTE VIE KAIKKIA MAAILMAN DOLMIOITA UKKOSENJUMALA ZESSELLE, HÄN TIPUTTAA TAIVAAN TEIDÄN NISKAANNE lel.
Stageporukan kanssa tehtiin mahtavin näytelmä ikinä (ok surkein)! Tuomio paeiva!
Ja olin Snadin kans upsakka pussimurmeli ja asuttiin harvinaisuuksina Keravalla. Ja uutisankkureita
ja jumaliaki oli tässä näytelmässä.
Kirjoteltii loveboksiin kaikkee mitä kuuluuki. Heimattejaki sieltä löyty ihan kiitettävä määrä,
vaikka nyt itse sanonkin. Suurin osa niistä oli kumminki sitä Aarni on söpö, Veikka on söpö -höskää :D
En ois uskonu et Discos luettais "Mä ♥ Einarin huppari" mut luettii siel sit kumminki :D

Yllätys Luikulle orkesterissa. Oli niin hauskaa nähä sen reaktio ku kaikki alko soittaa paljon
 onnea vaan XD ja kädet täris niinki pienen jutun jälkee vielä monta minuuttia :D
Orkesterikappaleet oli karseita ja en ois jaksanu olla siellä ilman Mattii, kiitos hänelle.

Puhuttiin jotain iha kummallista murretta, johon oli sekottunu jyväskylää, multiaa, helsinkiä ja poria. Mut se kyl kuulosti hauskalta. Lisäks väliin tungettiin usein hinkeröiminen. Joo tosiaan hinkeröiminen ja ihmishampurilaisten tekeminen oli kyl mahtijuttu meidän huoneessa, koska kaikki muutenki makas koko ajan muitten patjoilla ku ei siel mahtunu kävelemää siel lattioilla. Ei siel mitää lattioita ees näkyny :D

Kirkossa oli tylsä konsertti ja me alettii tehä käsimerkkejä vastakkaisella parvella istuville Sannille, Juunille, Venlalle ja Ennille. Ei niistä tullu yhtää mitää mut saatii kyl hyvät naurut (ja murhaavia katseita valvojilta).

Niin paljon asioita mahtui niin lyhyeen aikaan. Säät oli karseet ja huoneen kunto järkyttävä
mut kaiken korvas porukat huoneissa 5,6,7 ja 9. Mun sormet ja selkä on vielki kipeenä
soittamisesta, joten aijon varmaa pitää vähän taukoo... Oudointa tässä on se, että toi on soittoleiri,
mut en muista oikeestaan mitään soittamisesta.
En alunperinkään tosin menny sinne soittamisen takii.

Arvatkaa mitä.
Oon tehny tätä postausta kohta neljä tuntii?! Kello tulee kolme ja mun pitää mennä nukkumaa.
Skippasin hävettävän monta kuvaa täs postaukses mut must tuntuu ettei kukaa jaksaiskaa kattella
enää yhtää mitää kuvia tai lukee mitää tekstei :D
Kävin kaikki tunteet uuellee läpi ku kirjotin tätä, ja must tuntuu et aika kulkee liian hitaasti.
Mulla on kohta synttärit, täytän 14. Täytän ensvuonna jo 15!? Se on kyl ihan liikaa näin pikkuselle
tytölle.

Ok kaikille jotka oli siel leirillä: Rakastan ja ikävöin teitä, tää sattuu ihan hemmetisti.
Kukaa ei kuole tai sairastu just ennen sitä leiriä, okei? (mahtilopetus)

Thank God te ootte olemassa ♥