Think of me and burn and let me hold your hand

Puoltoista miljoonaa katsojaa

tietää sen... ♫ Antsku voitti.

Oli sitte pakko raahautuu kerranki

sohvalle et näkee Putouksen vikan

jakson. Ei se ollu ees hauska tyyppi.
Surkeeta, nimenomaan.

Joltain kannalta katsottuna kaikki
menee hyvin, joltain kannalta päin
peetä. Jotenkin kaikki valuu sormien lomitse,
ikään kuin olisit juomassa käsistäsi,
muttet ehdi koska kaikki vesi
on tippunut takaisin lampeen
ennenkuin ehdit saada kämmenet huulillesi.
Yritän saada lisää vettä syliini. Niin
kauan, kunnes sormeni eivät jäädy
kylmästä nesteestä.

Istun tyhjässä luokassa ikkunalaudalla
ja odotan. Kelloa ei ole, mutta on käsketty
luottaa, joten luotan. Ulkona, alhaalla näkyy
katulamppu, jonka ympärillä on pimeys.
Ovi avautuu, otan viulun käteeni ja raahaudun
opettajan perässä saliin.
Epätärkeät asiat painavat takaraivossa.
Kaadun kohta niitten painosta selälleni
maahan.

(oh, käykää seuraamassa mua TUMBLRISSA)

Ei tee hirveesti mieli syödä mitään.

Taisiis kyllähän mä voisin syödäkkin, mutta

aina kun aattelen syöväni jotain, niin mua alkaa

oksettaa. Enkä tiiä miks. Paitsi tietenki

herkkuja voin syödä missä tilassa vaan.

Oon varmaan tulossa kipeeks.

Sain uuden akun kännykkään (kiitos isä)

ja eipä se loppujenlopuksi kumminkaan mitään

hyödyttänyt, yhtä nopeesti siitä silti loppuu akku.

Eipä tästäkään taas hirveen pitkäppe päässyt,

nyt multa aletaan vaatimaan jo mun kavereitten

puhelinnumeroita ja osotteita. Hei pliis, en

oo yheksän. Ja mulla on omaki elämä.

Edistyn mahtavasti mun työssä kässäntunnilla.

Kai sitä joskus saa olla ylpeä itsestään.

Huonot paikat ruokalassa, ihan tosi huonot.

Unohdetut ja tuodut soittimet, ärsyyntyneet käskyt

ja viha. Mitä mäki nyt oon tehny? Voin mä

hiljaa olla jos ei jaksa kuunnella ku kerron

mun mielipiteen asiasta.

Kuvataidekoulu. Yksi mun lempipaikoista.

Ei tietenkään maalamiseen tai piirtämiseen

tai saven muovaamiseen, vaan kaikkeen sähläykseen,

maalin haistelemiseen (tuoksuu järjettömän hyvältä)

nauramiseen, kavereitten kanssa outojen laulujen

hoilaamiseen ja Artun ärsyttämiseen. Ja valokuvaamiseen

jos kamera sattuu mukaan. Aika harvoin kylläkin.

Pilasin taas kerran mun taulun, maalaan siihen

seuraavaksi viidennen kerroksen tasasinistä

maalia, koska se on mennyt pilalle jo useaampaan

kertaan. Menee hermot, ja mua heitetään sipsipurkilla.

Kiva juttu.

Tiikerihaita ja parvekkeita. Pieni porukka ja

öljyvärejä. Graffitilyijäri ja leivinpaperi.

Olen parhaassa paikassa.

Prinsessa Ruusunen, äänet kylläkin liian hiljaisella,

mutta loppujenlopuksi todettiin että muistan

koko leffan ulkoa. Kiva pikku suudelma lopussa,

joka ei ees ollu suudelma.

Kokoonnutaan tanssiryhmän tyyppien

kanssa syömään sushia ja kattomaan leffaa.

Ihana koira joka ei osanut leikkiä, ei japaniksi,

julkaisukelvottomia kuvia ja kenguruntalja.

Ja tietenkin sipsiä ja suklaata.

Mut se telkkari oli kyl ihan liian hiljasella.

Musta tulee isona samallainen ku Ilomieli.

Vastaa nyt siihen saakelin viestiin ja vähän äkkiä, oon ihan paniikissa.