Joku sanoo koitat seistä liian suurissa monoissa, ja vitut mähän kirjoitan just sen mitä nään

Noni, täällä ollaan, kidutettavana viel kolme ja puol päivää. Mä vihaan tätä.

Ok on mökil ihan okei olla, tää vaa on niin hirmusen kaukana ihan kaikesta, netti pätkii,

ei kavereita ja minne sä katotki ulkona näkyy pelkkiä puita.

Mut ei se täs oo se pahin vaa se et joudun kestää mun perhettä, tääl ei oo ketään

muuta ku ne ja lisäks koko ajan ne yrittää puhuu kaikesta mikä ei kuulu niille tai ainaki

ne yrittää saada mut maalaamaa paperinorsuja ja asettelemaa tipuja takanreunalle

tai valokuvaamaan meijän mökin rakenteita tai ne haluu itkettää mua mahollisimman paljon.

Jumalauta.

Eilinen oli suoraansanoen tyhmä päivä, kerta kaikkiaan.

Matikantunnilla en saanu taas yhtään mitään aikaseks, enkä myöskään kuviksentunnilla.

Sieltä lähettii sitte tunnin puolvälissä pääsiäskirkolle, vaikkei mua suoraansanottuna

kiinnosta yhtään. Olisin mieluummi ETssä mut koska vanhemmat ei anna nii iha sama,

joutuisin kai jokatapauksessa istumaan jossai. No se oli sitte sellane juttu et

pappi selitti ihan asian vierestä, mikin kaiun takia kirkossa siitä puheesta ei kyllä ees

erottanu paljo mitään, se selosti sellaset mukavat nelkytä minuuttia sitä sekalaista

shaibaa josta puolet ei liittyny pääsiäiseen mitenkään, se mm kerto meille miten valmistetaan oliiviöljyä, laulettiin pari lauluu jota kukaan ei ees tienny ja huoh. Olisin kyl voinu jättää sen välistäki.

Sit ehittiin olla vähä aikaa kotona ja nää halus kumminki olla ennen iltaa mökillä

joten mut tyrkättii mun huoneeseen pakkaamaan ja alko se hirmune

lähtöhössötys mistä mä saan päänsäryn.

Mitä ton kuvan ladulle tapahtu ._.

Automatka. Vihaan autossa olemista, varsinki pitkiä matkoja,

mut koko Eminemin MMLPn kuunteleminen putkeen ja yks piristävä puhelu

Gabrielilta ja Matilta piristi mukavasti. Kunnes taas mun vanhemmat alko valittamaa

mulle siitä mitä ne nyt ikinä keksikin, mä suostuin näyttää mun kamerasta pari kuvaa

ja heti ne keksii jotain valitettavaa, ei heviletti.

Mökillä luulis olevan paljon kuvattavaa, mut ei täällä oikeestaan oo. Havupuut ei

oo kovin tunnelmallisia ja mikään täällä ei oikeestaan vielä kasva ylös maasta,

joten valokuvasin lähinnä mökissä sisällä.

"Et sä oikeesti sitä rakasta", "sä oot nii nuori miten sä voit mitää rakkaudesta tietää".

No jos en tiiä rakkaudesta mitää ni en sit vissii kyl niitäkää rakasta.

Ne on oikeesti nii väärässä ihan kaikesta mun suhteen, ne ei tiiä nuorisosta eikä varsinkaa 
musta mitää ja luulee olevansa nii vitu viisaita ku on lukenu jotai nuorten kasvatusoppaita ja eläny "oikeenlaista elämää". Ja sit heti tollasen välikohtauksen jälkee ne käyttäytyy ihan ku ne luulis 
ettei oo loukannu mua yhtää. Joo mua voi haukkuu nii paljo ku haluu mut mun omaa elämää ei 
kannattais rajottaa.

Must alkaa tuntuu et mitä enemmän ne yrittää määrätä mun elämää, sitä vähemmän mä tottelen.