Pikapostaus ja valittelua

Masennus iski. Vihkon sivut kahisevat inhottavasti.

Ulkona paistaa aurinko, mutta se ei riitä 

viemään pahaa oloa pois. Myrsky on tulossa.

Päiviä.

Mikään ei tällä hetkelllä tunnu vaan onnistuvan. Oonko ainoo, joka tuntee syksyisin näin?

Se johtuu varmaan ihan vaan pimeestä kelistä ja koulun raskaudesta, mut siltikin, en haluis tehä yhtään mitään. Ja tänään pitäs sitte siivota huone, soittaa viulua, tehä läksyt, imuroida. Kuulostaa helpolta, mutta eipä se siltä tunnu.

Syön liikaa kaikkea pientä, enkä mitään kunnollista, kaikki oksettaa, paitsi karkki ja jogurtti, mitkä on heposti käden ulottuvilla keittiöön mentäessä näin viikonloppuisin.

Tärkeät ihmiset tuntuvat kaikkoavan jonnekkin kauas, ja yksinäiseltä tuntuu... En siis tee tänään mitään muuta kuin olen sisällä ja masennan itseäni..? NONNIINnytsaariittäätällänenpaskanjauhaminen.

Tylsähkö elämä

Hyvää isänpäivää! Meidän isä on sellasta sorttia, että se herää aina ensimmäisenä, ja mä sellasta, että herään aina viimesenä, joten empä ehtinyt hirveesti mukaan onnittelemaan. Mulla on muutenkin huono omatunto, kun en hankkinut mitään kunnon lahjaa, ja se korttikin minkä tein, oli aika kämänen. Huoh, ehkä panostan sitten ensvuonna oikeen kunnolla, vai mitä?

Ylimpänä oleva teksti on kyllä osittain totta, mua masentaa. Mutta eipä sille nyt oikeen mitään voi, oon jo aika tottunu tähän, masennus on lisääntyny tässä seiskan syksyllä aika paljon viimevuosiin verrattuna. Kyllä mä tästä yli pääsen, toivottavasti. Johtuu varmaan vaan pimeydestä. Mut huomenna on maanantai, vai mitä? Sillon on pakko päästä liikkeelle, eli toissisanoen oon ehkä vähän pirteempi, hyvään tai huonoon suuntaan.

Mun pitäs olla just nyt tekemässä niitä läksyjä, joten empä kirjota enempää. 

Moro :3