Sä olet mulle unelma, mutta maailma on totta

Terve.

Tänään on kiva päivä. Tai en oo ihan varma. 

Nukun nykyään jopa kahdeksan tuntia yössä, ja se on mulle jo saavutus.

Syön tässä metrilakun palasia ja kuuntelen musiikkia.

Selkä ja niska on raunioina viimeyön jälkeen, nukuttiin saaran kanssa

alakerran sohvalla, josta muotoutui kylläkin jonkinmoinen 

sänky. Oma pikku leffateatteri.

rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää 
nousta tuulen selkään 

Aurinkoa ja lunta. Sinistä valoa.

Jäätelöä pakkassäällä. Sormet liian jäässä kännykän käyttöön.

Hyvä vaan.

Kaupunkien valot mulle huutaa

Kaikkialle sattuu. Paitsi sydän on nykyään paremmassa kunnossa

kuin on pitkään aikaan ollut. Oikealla tavalla, tällä kertaa.

Muovailuvahasta tehdyt konvehdit, takit heitetään minne sattuu.

Kaveripiirejä vai kavereita?

Unna nuolee vairpaita keittiön pöydän alla.

Tarroja työmatkalta. Haaveilua kesästä ja T-paidasta.

Mutta kuukausiraha odottaa äidin lompakossa.

Uusia kuvia, jotka saavat hymyilemään, mutta kyynelehtimään.¨

Miksi kaikki on salaista?

Lähden maailmalle etsimään itseäni,

syvältä itsestäni

Bellan olisi todellakin pitänyt valita Jacob.

Edward on huomionkerjääjä ja inhottava.

Verratkaa nyt oikeesti.

Ensiviikolla luistelua, juuri kun sain uusia housuja sisäliikuntaan.

Hyi. En halua luistella.

Pikkuisia keskusteluja jotka saavat aikaan joko vihaa tai iloa.

Hymyileviä kasvoja, raivoavia sanoja.

Outoa.

mä en usko mitään 
ennen kuin näen omilla silmilläin