You, me, us, ain't looking back or turning around

Päivää. Mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu huonoa ja hyvää.

Sannin kodin tuoksu. Ihan kuin olisi kesä, vaikka ulkona sataakin 

pitkästä aikaa lunta. Porissa. Helsinki on edelleen ruma, harmaa ja sateinen.

Opettelen soittamaan kitaraa. Hollywood Undead, Bon Jovi, Joan Jett.

Nainen jolla on munaa.

Simple.

Sound of music. Näin vuorelle käyn - Maria on ylipirteä ja isoleukainen.

Kaikki näyttää niin valkoiselta harman sijaan, ihanaa vaihtelua.

Nauran yksin lattialla kännykkä kädessä, olen orava prinssin hupussa.

Aviciin koko levy soi läpi Spotifyssä, vaikkei kukaan

oikeasti käytä korviaan sen kuuntelemiseen.

Miau.

Perjantaina vihaan nakkeja, melkein oksennan, mäiskin sulkapallomailalla,
tukehdun, avaudun ja valehtelen. Hyvä päivä, mutta huono päivä.
Koko hommasta jäi mieleen pelkät kasvot, pelkät silmät.

Paniikkia ja itkemistä mummulassa, tietämättömyys ja turhaantuneisuus.

Mielikuvaharjoituksia, jotka saavat pääni täysin sekaisin.

Kaipaan kaikkea, mutta toisaalta en yhtään mitään. En halua edellistä hetkeä

takaisin, mutta toisaalta haluan koko elämäni uudestaan. Deep.

Sannin huone on kuvauksen arvoinen. Kaikki täällä on niin hienoa ja söpöä,

toisin kuin omassa huoneessani. Sekä henkisessä että fyysisessä. Sekaisin lattiasta kattoon.

Vanhoja kasetteja, julisteita, kirjoja, koruja, kansioita. Haluan muuttaa tänne, 

asumaan sängyn alle. Toisaalta, olenhan minä jo adoptiolapsi, joten

eikai se hirveästi haittaisi jos muuttaisin tänne pysyvästi.

Aivan liikaa kuvia. Päätä särkee. Kirjoittaminen ei onnistu.

Möh.

Au revoir.