Mun täytyy kävellä näin, täytyy kävellä näin, kun jotain herää sisälläin

Heipsun.

Saaga on safariaurinkolisäosa.

Ja lirisee. Matun ja Sagguskelin 5v

kakkapissahuumori, taputapu.

Valvoin puol kolmeen, ja sit mut revittiin ylös
ja laskettelemaan. En ottanu kameraa mukaan
(aika shaisse bloggaaja oon täytyy myöntää)
joten ette saa yhtäkään kuvaa musta
potta päässä ja kepit kaikissa raajoissa kiinni.

Muokkasin kuvia tylsyyden tappamiseksi.
Mitä tykkäätte?

Yritän syödä pizzaa ja pitää konetta sylissä
samaan aikaan. Ihan liikaa minulle.
Anssi Kelaa kuunnellessa tulee aika nostalginen olo.
Päädyn syömään mitä kummallisimmassa asennossa,
mutta parempi näin kuin ei mitään.
Heikottaa ja oksettaa, päätä, niskaa ja jalkoja särkee.
Täytyy kävellä näin, täytyy kävellä näin.

Ikävä kotiin alkaa hellittää, kun tiedän
pääseväni huomenna Helsinkiin, laskea varpaani
puhtaalle Stadilaiselle maalle. Arvokasta, eikös?
Sunnuntai tulee olemaan hyvä päivä,
ja ei niitä kai sitten muita olekkaan.
Mutta tosiaan, ei sunnuntaita ole, eikä tule,
koska maailmanloppuhan estää sen lauantaina.
Saakelin tiedemiehet, tyhjää paskaa.

En oikeastaan tee mitään,

mutta samaan aikaan kaikkea.

Ajattelen kaikkea

mutten yhtään mitään.
En sano mitään,
mutta samaan aikaan puhun
kaikkea.

Kaikki on väsynyttä.