Kävin orpolasten ihmemaassa, Citymarketissa.
Heiluttiin hyllyjen välissä tappamassa aikaa.
"Minkä sä noista kaakaoista haluisit ostaa?
Mä haluisin ton. Entä noi pillimehut? Grandi on
kyl parasta, mä haluisin sitä." Leikittiin pummeja.
Se oli hauskaa. Ja muuminenäliinat ei tarttunu
mukaan.
Mut sitte raahattiin lopullisesti mökille, ja täällä
istuin kunnes sain kuulla että pääsen
rakkaan Sannini luokse. Piti mennä bussilla,
mutta mut heitettiinkin isän kyydillä.
Onneks.
Pitkä, tiukempaakin tiukempi halaus,
vikinää ja pikkupandoja.
Hetken mietittiin että mitä tehtäs,
ja päädyttiin lähtemään kaupunkiin.
Kamerat mukana saatiin mielettömiä otoksia,
mutten jaksa kaikkia tähän ladata, kun ei mulla
ees olis aikaa. Netti ja mä ei olla
parhaita kavereita.
Pääsin pitkästä aikaa kirpparille.
Tuttu tuoksu iski sieraimiin
heti portaisiin tullessani. Vanhoja vaatteita,
Kellastuneita kirjojen sivuja, nahkaisia
kenkiä, iskelmä-kasetteja.
Tulen onnelliseksi pienistä asioista.
Eminemin levy. Ihanaa, olen rakastunut.
Uusi huppari - olen vielä rakastuneempi.
Sitten lähdettiin japanilaisina turisteina
kierrokselle poriin - ja hauskaa oli.
Saatiin omaksemme muutama oudoksuva katse
ja paljon hyviä kuvia. Sormet jäätyi,
ja kahvila ei ollut auki, mutta esimerkiksi
portaat helvettiin tuli sitten bongattua.
Sotkussa olevat kuulokkeet.
Suloisia piirrustuksia. Pieleenmenneitä piirrustuksia.
Merimieslakki. Ihana ihminen. Pahoja oliiveja pitsoissa.
Hirveä loppu telkkarisarjalle.
Istun autossa ja pidätän itkua.
Teeskentelen etten välitä, ja sydämmen kohdalle pistää,
keuhkoihin sattuu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti