Your soul is haunting me and telling me that everything is fine, but I wish I was dead

Heh, eilen en jaksanukkaa kirjottaa.

Taidan vaa jättää nää lupailut heti alkuunsa pois.

Mulla on uhrilahjana karkkeja joita tässä mussutan,

koira läähättää ja vinkuu silityksiä vieressä.

Nyt se masentu ja valahti lattialle veltoks makaamaan.

Ah, haribot on niiiin jumalaisia karkkeja. Rakastan.

Viikolla en valokuvannu yhtään koska ei ollu mitään

mitä valokuvata, niin yksinkertaista. Tänään tuliki

sitten muutama sata kuvaa lisää kameran rullaan,

täytyy oikeesti hankkia se muistitikku näille.

Arvatkaa mitä! Oon alkanu kattomaan TVDtä eli

The Vampire Diariesia ♥ Jäin koukkuun heti ekan

jakson jälkeen, hehheh, oon aika hyvä koukkuun

jäämisessä. Nyt oon kattonu melkein kaikki jaksot

ekasta kaudesta, mitä nyt oon ehtiny kiireiltäni.

Viikolla meillä oli Helsingin muutaman muun koulun

kanssa ITU-projekti. Yhistettiin musiikkia ja taidetta,

mutta sieltä en saanu yhtään kuvia kun olin ite

lavalla koko höskän ajan soittamassa ja muuta.

Animaatioita ja kummallisia pianoja. Perseen

ketkutusta, sanon minä. Turhaa. Mutta karkeista

tuli kyllä kesä mieleen.

Perjantai. Eikös sen pitäis olla niinkus kiva päivä?

Eilinen oli ainaki ihan hirvee. Ekaks kouluun, unohdan

molempien lukuaineitten kirjat kotiin, ahmin ruoan

köksäntunnilla että ehdin terkkarille. Oon hei muuten

kasvanu kolme senttimetriä viimevuodesta. Siitä sitte

kuraattorille, ja syömään. Ja sen jälkeen kässäntunnille,

enkä taaskaan saanut mitään aikaseks.

 Englannintunti oli ihan järkyttävää sähläämistä, ja

ainoo tunti mitä olin odottanu periaattees koko viikon,

empä tietenkään sitten sinne päässyt koska menin

miksausharjoituksiin. Pääsimpä sitten kotiin kuudelta.

Enkä saanu mitään aikaseks koska olin niin helkutin

väsyny.

Ensviikosta on tulossa ihan järjettömän rankka.

Äh, tulkaa joku tänne ja ottakaa mut syliin ja

viekää jonnekki mist mua ei löydetä koskaan.

Lauantai. Hyvä päivä, itseasiassa.

Nukuin hyvin, ja siitä kuvataidekoululle.

Kuudes kerros sinistä maalia. Miksi epäonnistun aina?

Säälittävää. Valkoinen loppuu, ruskea on väärän sävyistä.

Lähetään tytyjen kaa Siwaan koska mikään ei toimi.

Ulkona paistaa aurinko. Kohta on oikeesti kevät, ainakin

tuntuu siltä.

Kismet-patukan jälkeen kankaalle alkaa muotoutua kalliota,

ja keksin mitä teen. Heh, ei varmana onnistu.

Me aijotaan ilmottaa Viivi Emmaehdokkaaks.

Järjetöntä naurua ja kuulokkeet vaihdetaan kameraan.

Miksi joissain paikoissa oikein tuntee onnellisuuden

sisällään?

Niinkuin Sannin huone ja makaaminen patjalla.

Tai kuvataidekoulu Ströms ja pöytään nojaaminen

hallitsemattoman naurukohtauksen iskiessä.

Tai jonkun sylissä, halatessa. Tai kesällä. Tai unessa.

Tuulee hullun lailla kävellessäni opistolta

koululle. Kuulokkeista soi musiikki täysillä ja silmät

ei pysy auki tuulen takia. Mutta valoisaa on. 

Toivottavasti tulee vielä kirkkaampaa.

Koulussa on aavemaisen hiljaista lauantaina 

kello neljältä. Mutta kun lähestyn juhlasalia,

kuulen naurua ja juttelun ääniä. Musikaalin harjoitukset

käynnissä. Hymyilen opelle, laitan laukun penkille

ja haen pizzaa. Tyhjä ruokala ja ahdistavat kädenjäljet

seinän kokoisessa ikkunassa. Kuka ne on siihen jättänyt?

Ihan kuin joku tai jokin olisi pyrkinyt ulos.

Saara tulee, minusta otetaan kuva esitteeseen

ja lähdetään sitten vaeltelemaan käytävälle.

Valkoinen seinä, ja Ymmi taisi tulla vierailulle.

Vivian. "Perkeleen penikat."

Roxanne. "Mul ois yks biisi, saanks tulla mukaan?"

Rakas siskosein (Ali).

Meen nyt kattelemaan Vampyyripäiväkirjoja, öitä tältä erää.

PS. Oon aatellu pyytää et saanko leikata sivusiilin kesällä,

toivottakaa onnea et noi pinnalliset aikuset suostuu! :)