I need you more than I can take, you promise forever and a day

Päivää taas.

Päätin tehä miten ite haluun. Joten toi

youtubepalkki pysyy nyt mustana, sanoitte

mitä sanoitte. Musta on mun lempiväri.

Kuvailin vähän pimeässä, yöllä.

En saanut millään unta, joten otin kameran

käteen ja valot pois. Pimeässä tanssiminen

ei parantanut oloa pätkääkään.

Pelottaa. Haluan juosta päiviä eteempäin,

koska tiedän, että vaikka keuhkoihin sattuu, niin

juoksisin silti. Koska ikävä pakottaa rinnassa.

Samaa jäätelöä. Samat karkit.

Samat tunnit, samat urheilulajit.

Erilainen kampaus. 

Huutelua kaukalon laidalla. BJ?

Ringetteä. Mieluummin lätkää, mutta ei.

Kylmä tuuli jäädyttää kosteat pipon nauhat.

Löytyneet hanskat, hymyjä ja pelleilyä.

En sensuroinut tästä kuvasta edes silmäpussejani.

Tai arpea leuassa. tai kulmakarvojen epämuodostumaa.

Tai itseäni.

Yritän hymyillä. Ei oikein onnistunut.

Katso kuinka väsyneeltä näytän.

Rikoin palasen pöydästä koulussa. Söin rahkapullaa.

Jäi aika pahasti nälkä tanssitunnille.

En tee sooloa. Teen sittenkin. En tiedä.

Itkettää, kun katselee toisen itkua voimatta

tehdä sille mitään. Haluan halata ja silittää hiuksia.

Sanoa että olen tässä. Istun vaan hiljaa ja tahdon

sulkea silmät mahdollisimman pian.

Tulkaa hakemaan mut pois täältä.

Watch the flames climb high into the night

Heipsan.

Mua masentaa hieman. Mutta yritän kävellä

päivien läpi yksi kerrallaan ja odottaa ensiviikkoa.

Silloin kaikki olisi paremmin. Toivottavasti.

Huomasin juuri kynsilakkavarastoni karttuneen

aika lailla. Löytyy enimmäkseen lilaa, glitteriä

ja vähän mustaa ja beessiä. Tylsiä värejä. Punainen 

olisi paljon kivempi. Mikään ei oikeastaan kelpaa.

Mikään ei tunnu menevän huonosti, muttei erityisen 

hyvinkään. Kaikki on liian tavallista. Ei, tyhjää.

Odotan. Ja sekunnit matelevat liian hitaasti.

Yöllä seinäkello tikittää korvissa ja viisarien

äänet tuntuvat takaraivossa asti. Taidan ottaa kellon

kokonaan pois.

Jessican silmät on upeet, vai mitä?

Yritän peittää itseäni hymyilemällä ja meikeillä.

Todellisuudessa näytän väsyneeltä pandalta.

Yritän miellyttää kaikkia muita ja olla hiljaa. Pinnan

alla huudan. Lähinnä itselleni, koska ketään muuta

ei ole kuuntelemassa, koska elämäni on rajattu.

Viikon ajan. Ensiviikolla, toivottavasti keskiviikkona,

kaikki on taas hyvin. Ei tunnu enää tyhjältä. 

Jotain puuttuu. Tärkein osa minusta, joka ei ole

edes minun omani. Haluaisin omistaa sen osan.

Aivan liikaa. 

Hmm.

I tell you all the time Heaven is a place on earth with you

Seriously.

Eikö täällä saa enää ajatella omilla aivoillaan,

sanoa mitä haluaa, saakeli. Nykyään näköjään

ei saa puhua mistä itse tykkää.

No helvetti oon sitte vaa hiljaa.

Miten toisten ihmisten uskonnollisen vakaumuksen

kunnioittaminen näkyy käytännössä. No mä en todellakaan tiedä.

Teen läksyt aina myöhässä. Nytki on ollu viikko aikaa, ja 

palautin ne sitte kivasti vikan päivän iltana kello kymmeneltä.

Ne pitää jostain syystä palauttaa nettiin, vaan sen takia

että open ois helpompi tarkastaa ne.

Tiedoston nimeksi tulikin sitten näin tavalliseen tyyliin

"random sateenkaarikoirat hyppivät kukkapenkissä".

En usko että opettaja ihmettelee.

Pelkkää vettä, koska maito on loppu enkä voi

keittää kaakaota. Kaakaossa pitää olla maitoa.

Ostettiin uutta leipää, joka on hyvää ja rapeaa, jos sen

paahtaa. Syön sitä kinkun kanssa.

Palellun sisälläkin, vaikka istun huovan sisässä.

Koulun käytävillä käy luminen viima, siellä myrskyää.

Lunta turputtaa nenään, suuhun, korviin ja silmiin.

Lainasin soitonopettajalta villatakkia, koska tärisin niin paljon. 

Se sitten jäi päälleni.

It's you, it's you, it's all for you
Everything I do
I tell you all the time
Heaven is a place on earth with you
Tell me all the things you wanna do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?
It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living if somebody is loving you
Baby, now you do

I wish that I could fly, way up in the sky, like a bird so high, oh I might just try

Mööh.

Olen pidätellyt itseäni kirjoittamasta postauksia enemmän 

kuin kerran viikossa. On onnistunut hyvin. Hyvä minä.

Tai jotain.

Mulla menee nykyään tosi hyvin. Taisiis, mulla menee

paremmin kuin koskaan tähän asti mulla on mennyt.

se on kiva, mutta silti kuuntelen tosi masentavaa musaa.

No, Hollywood Undeadin Bullet. Ilonen melodia, ei niin

iloset sanat, jos voisin sanoa, mut silti, siitä tulee hyvä

mieli, heh, taidan olla aika hupsu, niinku Sakke sanois.

Ulkona on niin vaikeeta kuvata, kun ei osaa laittaa oikeita

asetuksia. Enkä mä tietenkään osannut. Silti muutama kuva onnistui, sentään.

Heiluttiin Itiksessä kauppojen sulkeutumisen jälkeen,

koska ulkona on niin kylmä. Nyt voin jo rehellisesti sanoa

itseäni pummiksi. Olihan mulla ihan hauskaakin.

Pidin Gabrielin takkia päällä. Ja pipoa myös.

Rytmihäiriöjonneilua. Ja hirviä.

Itkettiin eilen illalla Saagan kanssa ihan hulluna, ihan turhasta.

Saaga ei kylläkään varmaan pidä sitä turhana. Shh.

Mulla meni just äsken niin pahasti hermot, että ne taisi nyt lähteä

lopullisesti.

Tuttuja satunnaisesti kaupungilla. Salaisuuksia, 

läheisiä kavereita. Vihdoinkin kaakaota, sitä parasta.

Juon sitä koko ajan. Veikkaisin, että paketti alkaa tyhjentymään

vauhdilla, ja hyvä niin!

Sain uusia paitoja, yhden T-paidan, jossa lukee ROCK IT

(rakastan sitä), Yhden mustavalkoisen ruutupaidan ja 

yhden sinisen lämpimän pitkähihaisen.

Ostin myös Lady Gagasta kertovan kirjan. Odotan pientä

vapaata hetkeä, ja saan varmasti odottaa vielä kauan,

koska läksyt, soitto ja Valtiatar odottavat.

Maalaan merta. Se on ensin pelkkää sinistä öljyväriviivaa

noin 100cmx55cm, mutta lopulta älyän tehdä siihen väreitä

sormenpäillä. Loppuajan sormet lentävät taulun kankaalla.

Kädet ovat ihan sinisessä maalissa.

Kuuntelen luokassa täysillä Iron Maidenia, eikä kukaan välitä.

15 minuuttia hiljaisuutta. Ei se edes ollut hiljaista.

Lähdenkin tästä tekemään läksyjä. Hihhih.

To think I might not see those eyes, makes it so hard not to cry

Hei.

Postasin viimeks eilen mut haluun niin hirveesti kirjottaa ja jakaa

näitä kuvia täällä että postaan nyt tänäänki, kukapa

mua ees estäis.

Pitäs kyllä toisaalta tällä hetkellä olla tekemässä läksyjä,

joita on ihan liikaa verrattuna siihen että huomenna on maanantai.

Ja sitte pitäis vielä soittaa, seki on jääny tekemättä. Koska olin 

Saaran kanssa luistelemassa.

Kaikki huutaa ja valittaa. Joka puolella on meteliä.

Astiat kilisevät keittiössä niin että korvat tuntuvat halkeavan,

kun joku paiskoo turhautuneena lautasia ja haarukoita

vääriin paikkoihin kaapeissa.

Taivas on tumma ja uhkaava. Kuu on kadonnut.

Surkeita pilalauluja jäällä. Takaperin luistelemista,

liukastelemista ja mautonta kaakaota. Mutta lämmintä, joten hyvää.

Jokainen kaatuu ainakin kerran matkalla kentän laidasta toiseen,

mutta oma päätös on, nouseeko ylös ja jatkaa

matkaa vaikka sattuu, vai jääkö jäälle itkemään.

Olen niin laiska, että hävettää.

En nytkään saa tehtyä läksyjä, vaikka huomenna on viittä eri

lukuainetta. Sain kahdet läksyt aikaiseksi. 

Kattelen täällä mentaalisavukkeen videoita.

Miks kaikki on niin radikaalia?

Sä olet mulle unelma, mutta maailma on totta

Terve.

Tänään on kiva päivä. Tai en oo ihan varma. 

Nukun nykyään jopa kahdeksan tuntia yössä, ja se on mulle jo saavutus.

Syön tässä metrilakun palasia ja kuuntelen musiikkia.

Selkä ja niska on raunioina viimeyön jälkeen, nukuttiin saaran kanssa

alakerran sohvalla, josta muotoutui kylläkin jonkinmoinen 

sänky. Oma pikku leffateatteri.

rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää 
nousta tuulen selkään 

Aurinkoa ja lunta. Sinistä valoa.

Jäätelöä pakkassäällä. Sormet liian jäässä kännykän käyttöön.

Hyvä vaan.

Kaupunkien valot mulle huutaa

Kaikkialle sattuu. Paitsi sydän on nykyään paremmassa kunnossa

kuin on pitkään aikaan ollut. Oikealla tavalla, tällä kertaa.

Muovailuvahasta tehdyt konvehdit, takit heitetään minne sattuu.

Kaveripiirejä vai kavereita?

Unna nuolee vairpaita keittiön pöydän alla.

Tarroja työmatkalta. Haaveilua kesästä ja T-paidasta.

Mutta kuukausiraha odottaa äidin lompakossa.

Uusia kuvia, jotka saavat hymyilemään, mutta kyynelehtimään.¨

Miksi kaikki on salaista?

Lähden maailmalle etsimään itseäni,

syvältä itsestäni

Bellan olisi todellakin pitänyt valita Jacob.

Edward on huomionkerjääjä ja inhottava.

Verratkaa nyt oikeesti.

Ensiviikolla luistelua, juuri kun sain uusia housuja sisäliikuntaan.

Hyi. En halua luistella.

Pikkuisia keskusteluja jotka saavat aikaan joko vihaa tai iloa.

Hymyileviä kasvoja, raivoavia sanoja.

Outoa.

mä en usko mitään 
ennen kuin näen omilla silmilläin 

You're a wild boy, I am a wild girl too

Heipähei, taas. Haluan koko ajan postata, mutta ei kannata ehkä joka päivä, siihen menettää heti innon...

Miten sulla menee, siellä toisella puolella ruutua?

Maailman paras keikka, joka tapahtuu saunassa löylykauhaan kirkuen.

Lumessa paljain jaloin juoksentelua. Olen onnellinen.

Viulunsoittoa, puheita, iskelmiä. Kaikki on jotenkin... Rauhallista.

Eikä mulla ole mihinkään kiire, ei edes kouluaamuna - eikä kellään muullakaan.

Kaikki liikkuvat horroksessa.

Jokseenkin masentavaa, miten kaikki lipuu silmien ohi

ilman että itse osaa tarkentaa oikein mihinkään. 

Olen nyt miksaaja.

Yks kaks kolme yks kaks kolme yks kaks kolme.

Kyllä maailma on pieni.

Seitsemänmiljoonaa ihmistä, ja mun syädän valitsi silti just sut.

ASD KATTOKAA NY TOTA.

Sain Sannilta lahjaksi seinälakanan jossa on Eminem. Taisin alkaa kiljua.

Ihan täydellinen ♥

Oon eilisen ja tän päivän aikana kaatanut kaks nuottitelinettä,

itkenyt ilman syytä, valvonut lukien kirjaa. Aika hiton hyvä kirja

muuten onkin.

Huone on ihan sotkunen, mutta oon aikaansaamaton.

Nytkin pitäis tehä läksyjä. Masennun vaan täällä kuunnellen Aviciitä. 

Mutta silti musta tuntuu että kaikki on ihan kunnossa.

Ailahtelua.

Aila on muuten outo nimi.

BOGIN OSOITE MUUTTUU. 

Mun mielestä toi mmyownworldd.blogspot.com on niin hirveen hankala ja ärsyttävä,

että haluun vaihtaa sen nyt ja tässä. Ehkä joku eksyy sinne edelliseen. Mut emmä tätä

muutenkaan lukijoiden takia kirjota, joten kai ne vielä joskus löytää tänne, jos täällä

nyt joku tyyppi käppäilee ilman että on liittyny lukijaks. Eipä voi mitään.

Uus blogin osote on retardih. Ei se oo sitte sen vaikeempi :D

Kiitos ja hei. Tää oli maailman turhinta, mut halusin kirjottaa. 

You, me, us, ain't looking back or turning around

Päivää. Mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu huonoa ja hyvää.

Sannin kodin tuoksu. Ihan kuin olisi kesä, vaikka ulkona sataakin 

pitkästä aikaa lunta. Porissa. Helsinki on edelleen ruma, harmaa ja sateinen.

Opettelen soittamaan kitaraa. Hollywood Undead, Bon Jovi, Joan Jett.

Nainen jolla on munaa.

Simple.

Sound of music. Näin vuorelle käyn - Maria on ylipirteä ja isoleukainen.

Kaikki näyttää niin valkoiselta harman sijaan, ihanaa vaihtelua.

Nauran yksin lattialla kännykkä kädessä, olen orava prinssin hupussa.

Aviciin koko levy soi läpi Spotifyssä, vaikkei kukaan

oikeasti käytä korviaan sen kuuntelemiseen.

Miau.

Perjantaina vihaan nakkeja, melkein oksennan, mäiskin sulkapallomailalla,
tukehdun, avaudun ja valehtelen. Hyvä päivä, mutta huono päivä.
Koko hommasta jäi mieleen pelkät kasvot, pelkät silmät.

Paniikkia ja itkemistä mummulassa, tietämättömyys ja turhaantuneisuus.

Mielikuvaharjoituksia, jotka saavat pääni täysin sekaisin.

Kaipaan kaikkea, mutta toisaalta en yhtään mitään. En halua edellistä hetkeä

takaisin, mutta toisaalta haluan koko elämäni uudestaan. Deep.

Sannin huone on kuvauksen arvoinen. Kaikki täällä on niin hienoa ja söpöä,

toisin kuin omassa huoneessani. Sekä henkisessä että fyysisessä. Sekaisin lattiasta kattoon.

Vanhoja kasetteja, julisteita, kirjoja, koruja, kansioita. Haluan muuttaa tänne, 

asumaan sängyn alle. Toisaalta, olenhan minä jo adoptiolapsi, joten

eikai se hirveästi haittaisi jos muuttaisin tänne pysyvästi.

Aivan liikaa kuvia. Päätä särkee. Kirjoittaminen ei onnistu.

Möh.

Au revoir.