I hope that you see right through my walls, I hope that you catch me 'cause I'm already falling

Heh, tää biisi on varmana ollu ennenki,

mut tää on vaa nii ihana et oli pakko

laittaa. Tai en tiiä. Kai tää on ollu

tai sit vaa aattelen.

Kaikki kaatuu mun päälle.

Katto romahtaa, seinät taittuu,

jalat uppoo polvia myöten

lattiaan. Yritän tehdä kaikkea

samaan aikaan. Ja mikään ei

onnistu. Miten mä tästä

kiemurtelen ulos?

You put your arms around me

and I believe that is easier for you

to let me go

Matka kotiin. Tylsääkin tylsempi

matka. Eikös Suomi voittanutkin pronssia?

En muista muuta kuin suolapähkinät

ja suklaan. Kodin tuoksu nenässä, kun astun

huoneeseeni. Väsyttää. Oma rakas elämän-

kumppanini sänky odottaa jo iloisena.

Sunnuntaiaamu kulkee sumussa, kunnes lähden

metroasemalle. Ja kaikki on taas parempaakin

paremmin. Sekoilua, järjetöntä naurua, 

ympäri pyörimistä, pyörätön pyörä

ja nukkumista. Kaikki tuntuu pelkältä 

taideteokselta.

How many times will you

let me change my mind and turn

around?

I can't decide if I'll let you save my

life or if I'll drown

Uusi paita ja äiti pesi taas pyykkiä.

Sain tilaukseni ajoissa, ja rakastuin heti.

"I hate all humans." ja ne jotka on eläimiä,

tietää sen kyllä hyvin itsekkin (basillit, mursut ja

pikkupandat varsinkin).

Koulu alkaa mukavasti. Ekana päivänä

6+ köksänkokeesta. Mikä mulla on ongelmana?

Kaikki on niin huonosti vaikka jokainen asia on

kohdallaan. Tai emmä tiiä onko mikään loppujenlopuks.

The world is coming down on me 

and I can't find the reason to be loved

Väsyttää.

Taas.

Mun täytyy kävellä näin, täytyy kävellä näin, kun jotain herää sisälläin

Heipsun.

Saaga on safariaurinkolisäosa.

Ja lirisee. Matun ja Sagguskelin 5v

kakkapissahuumori, taputapu.

Valvoin puol kolmeen, ja sit mut revittiin ylös
ja laskettelemaan. En ottanu kameraa mukaan
(aika shaisse bloggaaja oon täytyy myöntää)
joten ette saa yhtäkään kuvaa musta
potta päässä ja kepit kaikissa raajoissa kiinni.

Muokkasin kuvia tylsyyden tappamiseksi.
Mitä tykkäätte?

Yritän syödä pizzaa ja pitää konetta sylissä
samaan aikaan. Ihan liikaa minulle.
Anssi Kelaa kuunnellessa tulee aika nostalginen olo.
Päädyn syömään mitä kummallisimmassa asennossa,
mutta parempi näin kuin ei mitään.
Heikottaa ja oksettaa, päätä, niskaa ja jalkoja särkee.
Täytyy kävellä näin, täytyy kävellä näin.

Ikävä kotiin alkaa hellittää, kun tiedän
pääseväni huomenna Helsinkiin, laskea varpaani
puhtaalle Stadilaiselle maalle. Arvokasta, eikös?
Sunnuntai tulee olemaan hyvä päivä,
ja ei niitä kai sitten muita olekkaan.
Mutta tosiaan, ei sunnuntaita ole, eikä tule,
koska maailmanloppuhan estää sen lauantaina.
Saakelin tiedemiehet, tyhjää paskaa.

En oikeastaan tee mitään,

mutta samaan aikaan kaikkea.

Ajattelen kaikkea

mutten yhtään mitään.
En sano mitään,
mutta samaan aikaan puhun
kaikkea.

Kaikki on väsynyttä.

This is the moment, tonight is the night, we’ll fight 'til it’s over

Kävin orpolasten ihmemaassa, Citymarketissa.

Heiluttiin hyllyjen välissä tappamassa aikaa.

"Minkä sä noista kaakaoista haluisit ostaa?

Mä haluisin ton. Entä noi pillimehut? Grandi on

kyl parasta, mä haluisin sitä." Leikittiin pummeja.

Se oli hauskaa. Ja muuminenäliinat ei tarttunu

mukaan.

Mut sitte raahattiin lopullisesti mökille, ja täällä

istuin kunnes sain kuulla että pääsen 

rakkaan Sannini luokse. Piti mennä bussilla,

mutta mut heitettiinkin isän kyydillä.

Onneks.

Pitkä, tiukempaakin tiukempi halaus,

vikinää ja pikkupandoja.

Hetken mietittiin että mitä tehtäs,

ja päädyttiin lähtemään kaupunkiin.

Kamerat mukana saatiin mielettömiä otoksia,

mutten jaksa kaikkia tähän ladata, kun ei mulla

ees olis aikaa. Netti ja mä ei olla

parhaita kavereita.

Pääsin pitkästä aikaa kirpparille.

Tuttu tuoksu iski sieraimiin

heti portaisiin tullessani. Vanhoja vaatteita,

Kellastuneita kirjojen sivuja, nahkaisia

kenkiä, iskelmä-kasetteja.

Tulen onnelliseksi pienistä asioista.

Eminemin levy. Ihanaa, olen rakastunut.

Uusi huppari - olen vielä rakastuneempi.

Sitten lähdettiin japanilaisina turisteina 

kierrokselle poriin - ja hauskaa oli.

Saatiin omaksemme muutama oudoksuva katse

ja paljon hyviä kuvia. Sormet jäätyi,

ja kahvila ei ollut auki, mutta esimerkiksi

portaat helvettiin tuli sitten bongattua.

Sotkussa olevat kuulokkeet.

Suloisia piirrustuksia. Pieleenmenneitä piirrustuksia.

Merimieslakki. Ihana ihminen. Pahoja oliiveja pitsoissa.

Hirveä loppu telkkarisarjalle.

Istun autossa ja pidätän itkua.

Teeskentelen etten välitä, ja sydämmen kohdalle pistää,

keuhkoihin sattuu.

If you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all

Moro.

En yksinkertasesti voi olla kirjottamatta tänne,

joten ne jotka nyt lukee mun postauksia (moi äiti)

saa lukee pelkkää laadutonta paskaa

ainakin jonkin aikaa, kunnes kyllästyn tähän.

Mut sitte raahattiin mökille (taas vaihteeks), ja

ärsyttää niin paljon et tekis mieli paiskoo jotain

lasiesineitä seinille. Tossa mun vieressä on 

houkuttavasti kaappi täynnä posliiniesineitä,

mutta taidan tyytyä läppärin näppäinten hakkaamiseen

ja vihan purkamiseen tänne ja ihmisten haukkumiseen

ja tiuskimiseen.

Outoja juttuja.

Miten joku voi olla niin söpö?

Miten joku voi olla niin idiootti?

Miten joku voi olla niin tunteeton?

Miten joku voi olla niin v*ttumainen?

Paljon miettimistä.

Mun pää taitaa räjähtää kohta.

Niin. Munkin täytyy nyt varmaan 

maalata kaikki mun huoneessa 

valkoseks tai mustaks, syödä 

pelkkiä vihanneksia ja käyttää 

vain harmaita vaatteita. En saa 

puhua mistään muusta kuin päivän 

säästä ja kotiin tullessani istun 

koko illan tuolissani tuijottamassa 

valkoista seinää, etten vain ajattelisi 

yhtään mitään mikä viittaisi mitenkään 

mielikuvitukseen.

Ei. Mä taidankin tästä omatoimisesti lähteä sinne hullujenhuoneelle,

ettei kukaan vaan ehi soittaa hätäkeskukseen.

Siitä olisi liikaa vaivaa.

Ootan kiltisti maanantaihin.

Vaika joudunkin oottamaan varmaan

vaan noin 12 tuntia, tuntuu se silti

tuhannelta vuodelta. Miksi ei kerrota mitään?

Ihankuin eläisi pimeässä.

Kuuntelen hyvää musiikkia. Venyttelen paljon.

Niskaan sattuu, ja kukaan ei hiero.

Telkkarista tulee vaan urheilua, eikä voisi

vähempää kiinnostaa. Kyyneleitä välillä,

toisinaan naurua.

Päivät juoksevat, en jaksa keskittyä,

painaa mitään mieleen. Kohdistaa katsetta.

Odotan vain jotain, mitä ei tule tapahtumaan.

Mistä tiedän? Tiedän, koska en tiedä mitä 

odotan. Voisko tota enemmän sekavasti

enää sanoa?

Maailman pehmeimmät tyynyt.

Maailman kovimmat ajatukset.

But if you close your eyes,

Does it almost feel like

Nothing changed at all?

And if you close your eyes,

Does it almost feel like

You've been here before?

How am I gonna be an optimist about this?

Mun sydän sanoo että sua mä oon oottanut

Olen onnellinen. Taas. Se on yhden ihmisen ansiota.

Mutta hetkellisyyden tunne painaa mieltä,

ylihuomenna olen taas masentunut.

Viikon. Viikon ja neljä päivää

tarkalleen ottaen.

Hyvät biisit ovat vähissä. Toisaalta kaikki

menee, mutta mikään ei ole hyvä.

Asiat pyörivät päässä, enkä ehdi keskittyä

ja rentoutua.

Täytyy odottaa, täytyy tehdä töitä.

Emmä saa mitää aikaseks.

Flirty Bitches Bisqcgkuits onnistui vihdoinkin.

Kaikki taputtavat ja nauravat. With love, lukee lopussa,

ja kaksi sydäntä. Awawawawaa. Ota se sittenkin pois,

ja kaikki on kuosissa, sanoin, ja se otettiin pois.

Nyt ei ole awawaa.

Tänään on maaliskuupäivä. Että

hyvää maaliskuupäivää vaan kaikille.

Ystävänpäivä on vain päivä muiden joukossa,

mutta 13.2 on maaliskuupäivä.

Näitä kuvia taitaa olla liikaa

no ihan sama mulle

jaksatte lukee tai sitte ette jaksa

kiva juttu.

Lattialla on ihan yhtä paha sotku

kuin puolitoistaviikkoa sitten, vaikka siivosin.

Sohvan kulma revitty, tärkeät paperit revitty,

pahvilaatikko revitty. Siivoan kaiken uudestaan.

Imuroiminen saa jäädä, koska kaikkeen

en jaksa uppoutua.

Makoilen sängyllä koira kainalossa ja

juttelen ystäville.

Makoilla sain myös eilen.

Itseasiassa en tehnyt mitään muuta koulun jälkeen.

Kävelin kotiin ja makasin sängyssä koko loppu päivän.

Noh, kyllähän siellä sängyssäkin

sai kaikkea aikaseks, mutta en liikkunut siitä sitte

paljonkaan mihinkään suuntaan.

Siinä oli paras paikka.

Kuuntelen paljon Haloo Helsinkiä, pitkästä aikaa.

Ihanaa.

Mistä toi rukoilijasirkkakin nyt tuli?

Nauroin taas keuhkoni kipeäksi.

Onnen väristyksiä.

eminem eminem eminem.

gj gj gj gj.

matilda. meilda. maitlda.

Heh, silmät kiinni kirjottaminen on hauskaa,

kokeilkaa.

mä rakadrab sua.

Siin oli teille kuvia. Ootteko nyt tyytyävisii?

Tästä postauksesta tuli tosi tyhmä.

But if I know you, I know what you'll do, you'll love me at once, the way you did once upon a dream

Morppa.

Oon tosi väsynyt. Mutta millon mä en ois?
Valitan aina sitä samaa juttua. Mun postaukset
menee ihan laaduttomiks, ku puhun samaa
mössöö joka kerta. Ehkä pitäisin perjantaihin
asti taukoo?
Muttakun... Mulla on tuplasti lisää näitä kuvia
kun olin ulkonakin, ja haluisin laittaa niitäki
tähän. En tietenkää voi laittaa samaan postaukseen
kaikkee, teijän silmät raiskaantuis.

Löysi ihanan kappaleen, ja kuuntelin sitä sitte
koko yön. Köksän koe meni päin mäntyä, ei
Mäntyä vaan mäntyä. Mut tapetaan vielä.

Paljon keksejä ja kilojoulet 

hyppivät aivoissa kunnes kyllästyvät

ja tulevat korvista ulos.

Häipykää vaan, en tartte teitä mihinkään.

Miespaikka. Manplace. Mitä nää 

saksalaiset oikeesti ajattelee?

Ne ei myöskään taida hirveesti 

tykätä musta. Koko ajan

katotaan sillee hei pliis oo hiljaa.

Kohta on ystävänpäivä. Argh.

Musta tuntuu etten riitä enää mun porukoille
sellasena mitä mä oon ja mitä mä teen.
Ei kelpaa kokeista saadut numerot,
ei kelpaa käyttäytyminen.
Mikä mussa on vikana?
Voiku pääsisin pian muuttaa pois.

Nää yrittää elää mun elämää itseni puolesta.
Jokaisesta mun tekemisestä pitää valittaa,
ja tätä pitää tehä, mä määrään että sä teet näin.
Antakaa mun tehä ite.
Kadun jos kaduttaa. 
Lopettakaa nyt jo tollanen.
En oo enää vauva.
En haluu apua.
Päätän ite.

Haistakaa paska.